Tie vain jatkuu jatkumistaan ovelta, jolta sen alkavan näin

xxxXXX__KITEISTÄ___ KRISTALLIKSI__XXXxxx

10. marraskuuta 2010

Hiljaiselooni on syy


Uskomatonta, miten elämä vain vie mennessään! Tämä vuosi on ollut aivan uskomaton. Valmistuminen koulusta, muuttaminen uudelle paikkakunnalle, parisuhdeongelmat...jotka onneksi kääntyivät lopulta onnentunteeksi, unelma työpaikka ja ihanat asiakkaat uusia ystäviä unohtamatta.

Tilanne kuitenkin on muuttunut! Parisuhde on vahvalla pohjalla ja tunnen itseni oikeasti onnelliseksi, vaikka hurjalta se tutuistani kuulostaakin. Tämä asia ei ole siis muuttunut, mutta suureen myllerrykseen olen taas ajautunut tahtomattani.

Odotin erään projektin alkamista, jonka piti työllistää minut kolmeksi vuodeksi, mutta rahoitus kusi viime metreillä ja ihan puskista minulle ilmoitettiin, että sori.....meillä ei ole sulle duunia tarjolla! Samaan aikaan onnistuin kolhimaan itseäni fillarilla ja sain kädet pakettiin murtumien vuoksi.

Joudun siis jättämään ihanat uudet ystävät, osa-aikatyön, jota rakastan ja muuttamaan pois paikasta, joka tuntuu kodilta. Olen itkenyt, itken vieläkin ja myöhemminkin.

Asioilla on tapana järjestyä ja yritän ajatella positiivisesti. Viimeinkin pääsen muuttamaan yhteen poikaystävän kanssa ja toivon todella pääseväni mukaan taas arkeen. En vain yksinkertasesti jaksa koko ajan tulevaa muutosta. Haluan rauhoittua ja hengittää vapaasti. Haluan tuntea olevani turvassa paikassa, josta minua ei ajeta pois heti, kun tunnen kuuluvani sinne!


......Syksy masentaa! Olen turvautunut unilääkkeisiin ja kamppailen syömishäiriöni
kanssa, jonka luulin jo jättäneeni taakseni! En halua olla enää yksin, joten ehkä tarvitsen tämän uuden suuren muutosleikin elämääni.

Kiitos, tämä helpotti!