Ihan kuin minä jokaisena vuoden päivänä! Kurkistan itseäni jokaisesta peilistä, joka tulee vastaan puun takaa toivoen varovasti näyttäväni sillä kertaa paremmalta. Noh, tiedänhän totta kai haaveilevani. Mieleeni nousee usein nuoruus, jolloin ulkomuoto oli kevyempi, solakampi, mutta sopivalla tavalla vahva. Nyt huvittuneena hymyilen muistaen, että silloin, kun oikeasti näytin hyvältä.. pidin itseäni liian isona.
Mahasta sai kiinni, mutta olin ylpeä jenkkakahvojen puuttumisesta. Tiesin kuitenkin olevani ihan ookoo, mutta haaveilin vatsalihasten näkymisestä. Teinhän niitä joka viikko ana muutaman enemmän kuin edellisellä viikolla :).
Herkkuja...aah, mikä ihana tekosyy. Ennen pystyi nauttimaan kerralla jopa 6 isoa mokkapalaa ja se ei näkynyt missään. Mainittakoon samalle päivälle kuuluvat 2 lämmintä ateriaa ja äidin leipomusten napostelut joka toinen kerta, kun keittiössä vierailin.
Nyt lähtee ajatukset harhailemaan kukkaruukusta herhiläisiin. Jos leivonnainen on hyvä, niin voi luoja, miltä se maistuukan taikinana. Pienestä pitäen olen sanonut äipälle hänen leipoessaan: " Mä sitten kaavin sen astian". Aina piti maistaa taikinaa <3>
Mistään en luovu kokonaan, mutta jälleen kohtuus kaikessa mukana :). Syöminen on kuitenkin yksi elämän ihanimmista asioista <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti