Tie vain jatkuu jatkumistaan ovelta, jolta sen alkavan näin


24. helmikuuta 2010

Tee sitä, mitä todella haluat


Liikkuminen on minulle elämäntapa. Ilman kehon kuluttamista mieleni romahtaisi ja koko elämä todennäköisesti menettäisi merkityksensä. Moni ympärilläni ihmettelee, miten jaksan päivästä toiseen astua ovesta ulos ja liikuttaa jalkojani.Jos minulla on jalat, miksi en niitä liikuttaisi. Asia, joka on itselle luonnollinen välttämättömyys ei voisi millään tuntua vastenmieliseltä pakkopullalta toteuttaa.

"Keho on temppelini, miksi en huolehdi siitä"

Olen liikunnallisesti hyvässä kunnossa, mutta se kattaa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista vain kolmanneksen. Pyhään kolmioon kuuluu liikunta, ruoka ja lepo. Jos yksi näistä kolmesta voi huonosti, niin kaikki voivat enemmän tai vähemmän huonosti.

Suurin huolenaiheeni on ravinnon laiminlyönti, johon haluan löytää tasapainon.
Pääni sisällä luon itselleni tavoitteita ja haavekuvia ulkokuorestani, mutta olen malttamaton niiden saavuttamisessa. Aloitan jotain ja tahdon sen toteutuvan liian nopeasti. Jos en näe muutoksia lähes heti, niin masennun, vaikka järjellä ajateltuna tiedän, että aikaa menee enemmän kuin pari viikkoa. Minun on siis kehitettävä pitkäjänteisyyttä, jolla saavutan asettamani tavoitteet. Välietapit auttavat toivon mukaan ja läheisten tuki.

Ruoka on elämän ihanimpia asioita, jota en saa unohtaa. Kohtuus mukana, niin hyvä tulee :).

Tietoa minulta löytyy ja osaan antaa oikeat neuvot muille. En ole vain osannut sanoa niitä enää itselleni.

Teen sen, mitä todella haluan ja toteutan sen kunnolla! Jokainen askel vie eteenpäin...oli se sitten pitkä tai lyhyt!











1 kommentti:

  1. Heips! Tulin nyt vastavierailulle. :)
    Kohtuus on avainsana painonpudotuksessa. Tuo ihana kohtuus, jota on aluksi vaikeaa ymmärtää, mutta sitten kun sen oivaltaa, niin huomaa, että asiat loksahtavat äkkiä paikoilleen. En ole viitsinyt sortua kitudieetteihin ja herkkujen nollatoleranssiin, sillä tiedän, että kun houkutus iskee, niin sitten sitä repsahtaa ja pahasti. Sallin itselleni korkeintaan yhden kohtuullisen herkun päivässä. Enkä suostu potemaan sellaisesta syyllisyyttä, sillä pieni yksittäinen herkku ei vielä uhkaa päivän kalorivajettani.
    Tänään töissä meillä oli kakkua tarjolla. Pohdin kauan, että otanko kakkua ollenkaan. Noh. Sitten päätin ottaa kahvia ja PIENENPIENEN (lue: ohuen ohut) siivun kakkua. Kakkua oli ehkäpä viisi pikkulusikallista lautasella. Annos oli säälittävä verrattuna muiden muhkeisiin kakkupaloihin, mutta nautin oman siipaleeni hitaasti ja herkutellen. Siinä oli tämän päivän herkkuni. :)
    Taas mä kirjoittelen hirveetä litaniaa. Noh. Mutta ideana siis tässä oli se, että kohtuus on itselleni korvaamattoman tärkeä asia painonpudotuksessa.
    TSEMPPIÄ! :)

    VastaaPoista