Pyydän anteeksi

Anteeksi ja vielä kerran anteeksi, etten ole päivitellyt kuulumisia!

Unet vienyt stressi on päällä kouluhommista ja turhautumiset treeneistä, ruuasta, parisuhteesta jne.

Toissa iltana tunsin olevani aivan hukassa. Pyörittelin päässä miljoonia asioita, jotka kuuluisi käsitellä ajan kanssa. Aika tuntuu olevan kortilla ja nopeasti menevät vuorokauden tunnit loppuvat kesken. Tunnen todella olevani eksyksissä ja mieleni on tällä hetkellä täyttänyt vain epämääräinen sumu. Elämässäni olen kulkenut tähän asti kirkasta ja turvallista polkua pitkin odottamattomine yllätyksineen, mutta nyt polku tuntuu haarautuvan kaikkiin ilmansuuntiin enkä kykene päättämään mihin suuntaan jatkan.

Järjestys on tärkeää. Minun on tiedettävä, mitä tapahtuu huomenna, viikon päästä tai parin kuukauden päästä. Turhaudun ja ahdistun, jos en tunne kulkevani määrätietoisesti eteenpäin päiväkirjan sanojen johdattamana. Asioilla on tapana järjestyä tiukan paikan tullen, mutta nyt kaikki ikävät ja uudet asiat kasaantuvat päälle hyökyaallon tavoin ja pelkään jääväni sen alle ( ja olen jo tainnut jäädä)!

Ruokapuoli täyttää suuren lohkon mietintämyssystäni. Katselen ruokia, ajattelen ruokaa. Ratkeamiset ovat lisääntyneet, mutta eivät ole menneet yli. Positiivisuutta kuitenkin siinä mielessä ja seuraavassakin, sillä paino ei ole noussut. Pitäisi olla tyytyväinen. Kamala puolena on pimeä peikko, joka on pysynyt poissa hyvän aikaa, mutta nyt se on tullut vierailemaan mieleeni ja ottanut pari kertaa vallan. Olen hölmöillyt ja se saa minut voimaan pahoin.

Mahaan koskee, päässä kumisee raivostuttavan rummun tavoin ja vaaka pelottaa. Lasken kaloreita ja syön enemmän kuin olin päättänyt. Lasken nekin kalorit, jotka olisivat pitänyt tulla vasta seuraavana päivänä ja ahdistun, syyllistän itseäni ja heikkenen. Murenen pieniksi palasiksi ja katoan hetkeksi omiin oloihini. Palaan takaisin heiveröisempänä ja suuntaan lenkkipolulle tietäessäni olevani vielä väsynyt edellisestä harjoituksesta. En palaudu, kun en anna siihen lupaa, jos olen nielaissut liikaa kirjavuutta.

Epämääräisen tekstia epämääräiseltä persoonalta, mutta olen vain niin väsynyt henkisesti ja johonkin on pakko purkaa tätä oloa, josta haluan päästä pois. Tuntuu, etten saa ilmaa kunnolla ja haluaisin vain mennä pimeään nurkkaan kauas kaikista ja vain itkeä huonoa oloani pois. Jatkan opinnäytetyön viimeistelyä ja päivittelen taas tekemisiäni ja ajatuksiani. Olo tuntuu nyt hieman paremmalta.