Tie vain jatkuu jatkumistaan ovelta, jolta sen alkavan näin


1. kesäkuuta 2010

Ahistus nahistus ja arskaa


Moikkelis moi

Tässä on tullut lueskeltuu muiden eteenpäin menoja ja kattellu, kuinka kehot on muuttuneet parempaan suuntaan. Onneks olkoon teille, joille on näin ihanasti käynyt!!

Itse kuitenkin olen tänää ryvennyt hieman ankeissa mielialoissa. Treenaan, treenaan ja treenaan, mutta silti näen muutaman kilon putoamisen jälkeen itseni peilistä löysänä valaana. Ei oikeest oo kiva tunne.

Tiedän totta kai, että maailmasta löytyy isompiakin, mutta sitä on vain niin ärsyttävän itsekriittinen itseään kohtaan. Keho, jota metsästän on kuitenkin monen, monen kuukauden päässä ja herkkuratkeamiset vievät aina vain kauemmaksi tavoitteesta.

Tavoitteenihan oli saada atleettinen keho esiin pehmusteiden alta ja on edelleen, mutta voi jehna, kun se on vaikeaa minulle. Tuntuu, että muut saavat helposti rasvan pois ja silti säilyy lihas, mutta mulla on keho nurinkurinen tollo!

Taitaa olla naama meitsillä vähän palanu, ku punottaa ihan reippaasti :DD.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti