Eroan

Tästä on tulossa ero! Niin pahalta, kun se tuntuukin, niin voin sanoa, " rakkaus ei aina riitä ".
Rakastan, en kiellä sitä, mutta jos suhde on antamista ja luopumista, meillä se ei mene näin. Minulle on aina ollut tärkeää hyväksyä toisessa nekin asiat, joista en pidä tai arvosta, mutta koska tiedän niiden olevan Hänelle tärkeitä, niin kannustan ja koitan hyväksyä ne ja jopa oppia niistä.

En sano asioita, joiden tiedän loukkaavan häntä henkilökohtaisesti, mietin kolmeen kertaan ennen kuin avaan suuni, jos sanomani voi vähääkään pahoittaa hänen mieltään. Vaikka en pidäkään auton tuunausohjelmista, en hauku ohjelmia koko ajan niiden pyöriessä. Hölmö pieni esimerkki, mutta kuitenkin.

Hänen vuorovaikutus minuun on aivan toinen. Asiat, jotka ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeitä hän ilmaisee heti, jos ei pidä niistä. Hän sanoo kaiken, jonka hän tietää loukkaavan minua! Miksi käyttää aseena asioita, jotka vievät minut vain kauemmaksi hänestä?

Minulle hyvinvointi, terveys, liikunta ja ravinto on aina ollut tärkeässä osassa elämää ja päiväni on pelastettu, jos voin tehdä pienen hyvän asian toiselle. Saatan alkaa itkemään, jos näen lapsen kasvoilla onnistumisen elämyksen!

Tilanne on se, etten voi puhua minulle tärkeistä asioista ilman pelkoa, että toinen vain tuomitsee kaiken. Olen kuvitellut, että elämällä kanssani hän tulee huomaamaan, kuinka tärkeistä ja merkityksellisistä asioista on kyse ja millainen vaikutus niillä on omaan hyviinvointiini. Hänelle liikunta, tarkemmin sanottuna huippu-urheilu, on täyttä turhaa paskaa. En voi katsoa urheilua, en voi puhua idoleistani, en voi puhua salilla käymisestä, en voi....en vaan voi. Hän suorastaan kieltää salilla käymiseni.

Olen rikki...en voi elää enää vain toiselle, vaan minun on ajateltava kerrankin omaa hyvinvointiani. En pysty tähän enää. Mietin, miten pitkään olen pitänyt toivoa ja uskoa yllä. Ei enää, en jaksa, voimat eivät riitä.

Pakkaan tavarani ja lähden! En ite vielä, itken vasta suljettuani ulko-oven.