Tie vain jatkuu jatkumistaan ovelta, jolta sen alkavan näin


25. helmikuuta 2010

Mieli yrittää kiusata!

Heikottaa ja nälättää ilman nälän tunnetta. Hassua, miten keho tottuu nopeasti muutoksiin. Eilen oli tosi kova nälkä ja sen vuoksi oli pakko syödä jotain ihan pientä välipalojen välissäkin. Osasin totta kai odottaa sitä, mutta tiesin aikaisemmista kokemuksista seuraavien päivien olevan parempia.

Olin jälleen oikeassa. Heräsin aamulla klo: 8 aikaan ja muutaman minuutin ajan maha huusi minulle raivoisasti. Maltoin hetken ja olo oli normalisoitunut. Yöllä oli satanut lunta paljon ja kolaamista (kuntoilua) oli tiedossa. Kävin tekemässä ns. aamu-aerobisen med kola ja aikaa paloi 20min. Oli muuten rankka urakka, vaikkakin noin lyhyt ajallisesti. Kolan pohjaan oli tarttunut lunta kiinni, joten lumen työntäminen paikasta A paikkaan B oli huomattavasti rankempaa kuin yleensä.

Aamupalan söin 3h heräämisen jälkeen, joten fläsää on palanut ;).

Olen palellut koko päivän, mutta tämäkin johtuu kehon sopeutumis prosessista. Hassua, miten mieli pyrkii kapinoimaan faktoja vastaan, kun on kyse minusta itsestäni. Siitä, kuinka itse toteutan asiat kulkeakseni tavoitteita kohti. Tiedän, että tänään on ollut hyvä päivä ja miinus kaloreilla ollaan tämän päivän osalta.

...nii-i, yksi päivä, joka pieni kide suuresta kristallista<3 - Tästä on hyvä jatkaa huomiseen!

Hyvää yötä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti