Tie vain jatkuu jatkumistaan ovelta, jolta sen alkavan näin


25. helmikuuta 2010

pikkanen mielialan lasku

eikä.. Rauhotu tyttö rauhotu!

Mittailin ympärysmittoja hetki sitten ja masennuin hieman, vaikka aavistelinkin, mitä odottaa. Kiersin mittanauhan ympärilleni ja hain kapeinta mahdollista kohtaa. Voi, kuinka paljon se näytti. Sama homma leveimmällä kohdalla. Halleluja vaan! Jos joltakulta puuttuu pehmusteita, niin voin kernaasti luovuttaa avokätisesti osan.

Rasva on siis löytänyt itselleen mukavan paikan lanteiltani ja matkakohteina näyttää peiliin katsoen olevan takareiden yläosa, allit ja yläselkä. Kiva, jos ovat viihtyneet, mutta nyt alkaa vieraat ihon alla haisemaan pahan kerran.

Läskivainot ovat alkaneet ja jatkuvat edelleen, kunnes peilikuva hymyilee takaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti